terwa 2019 juostiin jo 18.5. Kisaa oli siirretty aikaisemmaksi, mikä oli ainakin tänä vuonna ihan hyvä tarkaisu, nimittäin sää oli mitä mainioin. Lämpötila oli kisan aikana jossakin 20 asteen tietämissä eikä tuulesta juuri ollut viilentämään keliä kuin meren rannalla. Toisin sanoen melkein hellekeli, jollaisesta en ole koskaan oikein perustanut. Vähän liian välinpitämättömästi taisin keliin suhtautua, kun hellejuoksusta tutut ongelmat tuli 26 km juoksun jälkeen.
Starttasin 4 tunnin jänisten takaa. Siinä oli hyvä mennä, vaikka alusta asti reisissä tuntui. Noista tuntemuksista kerroin aiemminkin eikä lepoa tainnut tulla tarpeeksi ennen kisaa. Juoksin siis jänisporukassa alkumatkan. Jossakin matkan varrella, olisko ollut 7-8 km tienoilla, kävin pissalla. Jäin jänöporukasta jonku 15 sekunnin päähän ja juoksin porukan kiinni parin seuraavan kilsan aikana. Ei ehkä olisi pitänyt. Nimittäin jäin seuraavilla juoma-asemilla myös ja juoksin aina raon kiinni ennen seuraavaa juoma-asemaa. Puoliväliin saavuin porukan mukana noin 1.59. Tässä lepäsin puolisen minuuttia ja jatkoin matkaa. Enää en yrittänytkään ottaa porukkaa kiinni vaan päätin odotella 2.00-jäniksiä, puolikas starttasi nimittäin samoihin aikoihin kun lähdin toiselle kierrokselle. Jänikset ottikin minut kiinni jossakin välissä, en muista missä.... jaloissa alkoi painaa rankemmin 26 km korvilla. Reidet oli jumissa enkä pystynyt enää pitämään matkavauhtia yllä. Km-aikoihin tuli koko ajan minuutti liikaa, keskeyttäminenkin kävi mielessä. Ei se keskeyttäminen kyllä ollut vaihtoehto ollenkaan, mutta hirvitti 15 km matka maaliin tässä kunnossa. Jossakin välissä 4:15-puput meni ohi. Koetin seurata, mutta en jaksanut puolta kilsaa enempää. Värtön rannoilla, 4 km ennen maalia meni 2:15-jänikset ohi. Siis puolikkaan jänöt. Peesasin niitä jonku matkaa, mutta taas oli pantava kävelyksi. Maaliin tulin nettoajassa 4.16.27. Jäin siis 2:15-jäniksistä viimeisella parilla kilsalla melkein kaksi minuuttia.
Niin, reidet oli jumissa. Vielä on mainittava sekin, että 35 km korvilla kramppasi alaselkä. Varsinkin vasemmanpuoleinen ristiselän alaosaan sattui. Oli pakko kävellä. Hyvä, että maaliin pääsin, oikeasti.
Juoksun loppupuolella sitä mietti, että helpommalla pääsisi kun juoksisi puolikkaita. Lyhyempi matka. Lyhempi kärsimys.
Ei tämä silti viimeinen mara ollut. Lisää tullee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti