Maanantaina kävin mattotestissä. Siinä mitattiin laktaatit ja sykerajat. Aion hyödyntää noita tietoja tulevissa treeneissäni. Ainoa ongelma on se, että pitää aluksi ottaa selvää että miten...
Tiistaina eka treeni sykerajoilla. Sen verran kaivoin tietoja Kaikkosen sanomisten perusteella että löysin juoksufoorumilta ketjun jossa käsiteltiin Yassoja. Juoksin tuon perusteella 800 m vetoja kahdeksan kappaletta matolla, kallistuskulmaa oli 1 aste. Maton ja sykemittarin matkanmittauksissa olikin sen verran eroja, että ekat kolme pätkää juoksin ylipitkinä maton mittarin mukaan, sykemittarin matka oli jopa 100 metriä pielessä. En ole kalibroinut askelpituutta tälle vauhdille. Eli kun matto näytti 800 m, sykemittari näytti 710 m tai jotain alamittaista. Siksi ekat pätkät menin maton mukaan reilusti liian pitkästi kun sykemittarissa oli kierrolaskurissa 800m. Ja kaiken lisäksi laskin tavoiteajan väärin, mutta onneksi huomasin sen jo toisen vedon jälkeen. Kuusi viimeistä vetoa 800m, hiukan alle neljän minuutin (12,2-12,5 km/h) ja syke siinä 150-155 maksimeissa. VK2 päättyy testin mukaan nyt 147 sykkeeseen. Tavoitteenani oli juosta noin 147-152 sykkeellä nuo pätkät, muutama meni hiukan yli.
Jos lukijoissani on joku joka osaa kommentoida vauhtiani/sykkeitäni tässä treenissä niin antaa kuulua. Oliko liian kova vauhti, liian hidas vauhti? Tavoite on hilata vo2 hiukan yli 150:n. Sähköpostiosoitteeni on gmailiin semmoinen että paat ensin etunimen ja sukunimen ja sitten kanelipullan perään tunnsteen. Piste etunimen perään sitte..... Käsittääkseni tätä voi kommentoida myös tänne blogiin.
Eli 800 m vedot, aika 3:55, keskisyke noin 150, vo2 on 147.
Keskiviikkona kävin matolla pikkuhölkän, vajaa puoli tuntia vaan. Jossakin 25 minuutin kohdalla tuli semmoinen tunne, että nyt syömään. Mukana ei ollut mitään siripirejä eikkä patukoita, vain vettä. Kello olikin jo reilusti iltapäivän puolella ja olin syönyt aamupallla pari ruisleipää ja pullakahvit kotona ja anoppilassa. Anoppilassa olin lisäksi vähän hikoillut kun siivottiin vaimon kanssa sen asuntoa. Polttoaine kait loppui.
Torstaina taas matolle. Täällä on juoksubaanat edelleen jäiset, varsinkin eka kilometri pitäisi mennä liukasta ja uraista tietä pitkin. En haluaisi liukastua ja rikkoa paikkojani, kuten eräänä vuonna kävi.
Siis matolla taas. Alkuun verryttelin pari kilsaa vaihtelevilla vauhdeilla kunnes lisäsin vauhdin 9,5km/h:iin kahdeksaan kilsaan asti. Perään 5 km vauhdilla 11,5km/h ja 1 km 12km/h. Siis kuusi kilsaa kovempaa. Syke pysyi maltillisesti hiukan yli vk2:n. Maitohapoista ei ollut tietoa, ei myöskään hengästyttänyt liikaa. Koen, että kunto on nousussa niinkuin pitääkin. Painokin on pudonnut uudelle kymmenluvulle ja koetan keskittyä sen pitämiseen vielä muutamaa kiloa alempana.
Pe lepo. Parturissaja muilla asioilla kaupungissa, syötiin hyvin.
Lauantaina pitkä 31 km. Matolla, totta kai....
Juoksubaanat on vielä osin jäiset, siellä on lammikoita ja varsinkin paljon hiekkaa. Kova tuulikaan ei houkuttanut ulos, vaikka aurinko paistoikin täydeltä terältään.
Alkuun juoksin lämmittelyineen 20 km hissukseen, enimmäkseen oli 9 km/h vauhtia. Syke pysytteli enimmäkseen pk-alueella. Lämpötilasta johtuen loppua kohti menin jo vk1-alueella, vaikka ei siltä tuntunut. Ja 20 km jälkeen nostin vauhdin 11 km/h:ksi, mutta jo kilsan jälkeen pudotin puoli kilsaa vauhdista pois. Kuuma sali laittoi hien virtaamaan ja syke nousi. 9 km jälkeen, taisi mennä 9,5, aloin himmailla ja jäähdytellä. Ajatuksissani painoin tuon ysin yli, mutta ei se mitään. Kuuma sali-ilma ei juuri anna anteeksi hikoilua, joten janohan siinä tuli. Join kyllä treenin aikana puolisen litraa vettä, mutta kotona oli silti nesteen himo. Eka hörppy kolmoskaljaa loman aikana meni juuri tänään. Lisäksi reco2-jauhetta 80 grammaa veteen sekoitettuna ennen oikeata ruokaa.
Viikkokilsat 63,4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti