sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Virpiniemen maastomaraton 2018


Juoksu on nyt takana. Keli oli ihan OK, semmoiset viisi astetta plussaa, mutta kuitenkin melko kylmä tuuli puhalsi lähtöalueella. Juoksijoista iso osa odotteli sisätiloissa lähtöhetkeä, olihan varsinkin maratonilla aikaa lämmitellä lähtölaukauksen jälkeen....

Ennen lähtöä rupateltiin tuttujen kanssa, paikalla oli kaukaakin tulleita kisailijoita. Esimerkiksi Seinäjoen seudulta on tänne lähes sama matka kuin täältä Leville. Paikalla olleista mainittakoon ainakin Timo&Timo, toiselle tämä oli maraton nro 503 ja toiselle nro 200. Tuo 200 on melkoinen suoritus, kun ottaa huomioon että eka mara on ollut vasta 8 vuotta sitten. Mitäs se tekee, jonku 25 kpl vuodessa?

Lähdin juoksemaan alusta hissukseen 502 maratonia juosseen Timon kanssa. Eka kierros kului rupatellessa, mutta pääasiassa kuitenkin juosten. Kierroksen aika oli helposti muistettava 1.11.11. Eli noin 6.45-6.50 per km. Reitti on raskas, pahimmat paikat käveltiin, niinkuin muillakin kierroksilla tein.

Toisen kierroksen alkupuolella, olisko ollut noin 1,5 km maalipaikasta, läksin oman vauhtiin. Tarkoitus oli juosta noin 6 min/km-kilsoja loppuun asti. Olin henkisesti asettanlut tavoittekseni 4.30, mikä tavoite osoittautuikin jopa haasteelliseksi. Matkalla kävelin sen verran paljon, lisäksi juomapisteillä meni normaalia enemmän aikaa. Vesisadekin kävi riesana, olisko ollut toisen kierroksen loppupuolella. Hanskat oli mukana, laitoin ne eka kierroksen jälkeen vyökoteloon, mutta kaivoin takaisin sateen alettua.

Noista kahdesta viimeisestä kierroksesta ei ole juuri muuta sanottavaa, kuin että yksikseen piti painella. Maratonille lähti lopulta kait noin 20 juoksijaa. Muutama ennakkoon ilmoittautunut oli jäänyt pois.

Yhteenvetona kierrosajat päässä laskettuna
1. Kierros siis 1.11.11
2. Kierros 1.04.04
3. Kierros 1.04.32
4. Kierros 1.08.13

Aikojen perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, että viimeisellä kierroksella alkoi painaa. Lisäksi yksi minuutti meni sissihommissa metsikössä. Onneksi oli paperia mukana...

Tämä oli 35. juoksemani maraton. Aikanon huonoin kaikista, mutta atåreitti on kyllä raskas. Väittäisin, että 20 minuuttia paremmin olisi asvaltilla mennyt, mutta toisaalta vauhdinjakoni oli erilainen kuin asvaltilla on ollut. Toki tarkoituskin oli, että juoksun jälkeen en ole puolikuollut. Ihan mukava juoksu, vaikka polkuhommat ei minua liiemmin kiihotakaan.

Annelle kiitos kuvasta:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti