Päivitys27-05-2025:

Takareiden operaatio vaikutti paitsi juoksukuntoon, myös esti kovemman treenin useaksi kuukaudeksi. Juoksin kympin Terwalla 2024 ja puolikkaan Levillä samana vuonna. Kymppi sentään meni alle tunnin, mutta oli siinä haastensa, ei millään saanut pidetyksi tasaista vauhtia. Levin puolikas sen sijaan oli helpompi, aika 2.05. Sen juoksun jälkeen on ollut paitsi motivaatio-ongelmia, myös heikko kunto on saanut juoksukilsat pysymään pieninä. Tämähän johtaa väistämättä siihen ettei kunto nouse ;)

Talven 2025 aikana sain itselleni uuden alun ja aloin treenata kolmesti viikossa juoksua, pari-kolme kertaa lisäksi salitreeniä tueksi. Kilometrejä tuli siinä 150-170 per kk eli noin 40 km per viikko. 

Ohjelma oli varsin yksinkertainen:

Viikon eka treeni (ti/ke) maratahtisena, toinen (to/pe) Yassot, kolmas viikonlopun pitkä, esimerkiksi 1h30 min hidasta ja päälle 10 km mara-tahtia. Juoksin nuo mara-tahtiset suurinpiirtein 6 min/km, tai ainakin oli tavoitteena. Alla vielä linkki ohjelmaani:

How to Run a 3 hour Marathon, a Just Enough Training Approach | Bridger Ridge Run

Terwa 2025:

Olin asettanut itselleni ensisijaisen tavoitteen päästä maaliin, toissijainen tavoite oli 4.30-jäniksen perässä pysyminen. Totta kai haaveilin kovemmastakin vauhdista, mutta koska tiesin kuntoni olevan riittämätön alle 4 tunnin juoksuun, päätin vain varmistaa maaliin pääsemisen. Taktiikkani onnistuiken melko hyvin. Olen tuota reittiä juossut useasti myös kuluvan vuoden aikana ja tiesin kaikki mäet ja mutkat. Kävelina aina Tuiran padon luona olevan mäen alusta loppuun, samoin Erkkolan sillan päälle menin kävelyaskelin. Joukossa, jossa juoksin, oli useampi jäniksen seuraaja. Vaihdettiin muutamia ajatuksia reitin varrella ja matka taittui siitäkin syystä leppoisasti. Juoma-asemilla pysähdyin aina (niinkuin aina) nauttimaan huoltopisteen tarjoilusta. Itselläni oli geelejä mukana, taisin ottaa noin viisi  geeliä matkan varrella. Rusinoita ja suolakurkkua meni myös. Tästä tankkaustavasta johtuen jäin monesti jänispeesistä, mutta yleensä sain jänön kiinni ennen seuraavaa juoma-asemaa.

Puolikkaan kohdalle saavuin noin ajassa 2.14. Tarkkaa aikaa ei ole, koska järjestäjien väliaikapiste oli kait tasan 21 km kohdalla (2.13.35) ja heti perään oli juoma-asema jossa pysähdyin. Loppuaikani oli 4.24.31 joten toinen puolikas oli hyvinkin paljon nopeampi ensimmäistä. 

Viimeiset viisi kilsaa tulin suurinpiirtein alle 28 minuutin, nopein km lopussa 5.21 Garminin mukaan.

Tätä kirjoittaessani istun Seinäjoella Vaakuna-hotellin huoneessa. Jalat ovat jo ihan ok, mitä nyt pientä kipua tuntuu kun oikein tarkastelee. Sunnuntai olikin sitten ihan erilainen, alkuaskeleet pidemmän istumasession jälkeen oli ähkimistä. Uutta tavoitetta puhuttiin jo klubin sauna-illassa, oli puhetta Vieskamaratonista. Mieli tekisi, mutta katson viikon loppuun asti kehtaanko lähteä uudelle maratonille vain kolme viikkoa edellisestä.

Perästä kuuliuu!

 07-11-2023:

Kävin tänään salilla juoksemassa. Onnistuin sisäänmenossa täydellisesti kun kaikki juoksumatot olivat vapaina. Viiden minuutin päästä alotuksestani kaikki viisi oli varattu, jopa jonoa kertyi

Juoksin tunnin verran kahdella juomatauolla 20 ja 40 minuutin kohdilla. vauhti oli tosin hidas, 8,3 km kertyi mittariin. Parasta oli kuitenkin se, että pystyn juoksemaan ja jäi jopa lievä harmitus etten juossut pidempään. Kovempaa tuskin olisi kannattanut mennä, mutta ehkä 12-13 km olisi voinut olla OK.

Matka jatkuu. Torstaina menen työmatkalle Tampereelle ja illalla sitten Suomi-Sveitsi livenä.

 04. November 2023:

Juoksut ovat olleet tauolla terveydellisistä syistä. Jonkun verran olen hiihdellyt ja pyöräillyt, mutta ihan liian vähän. Mökillä olen tehnyt kyllä paljonkin ruumiillista työtä, ettei ole paino juuri päässyt nousemaan. 

Syyskuussa minulle tehtiin pieni operaatio, jonka pitäisi auttaa juoksemiseen. Hyvältä näyttääkin, mutta samaan aikaan iski kuukauden virustauti keuhkoputkeen. Sitä on nyt liikkeellä. Juokseminen ja oikeastaan kaikenlainen liikunta oli taas tauolla. 

Eka hiihtolenkit nöille lumille tuli 31.10 ja 1.11 Saariselällä. Ei paljoa, mutta jotain 35 km kuitenkin.

Jatketaan.

Huhtikuun alun suru-uutiset

 Ihmisen elo ei ole kenellkään ikuista, toiset kuolee nuorempana ja toiset vielä nuorempana. Se on tämä maallinen tomumaja rakennettu niin, että siinä on eläviä soluja pikkusta vaille pirusti ja se on herkkä kasvattamaan semmoistakin  solua, joka ei ole muulle kropalle terveellistä. On kasvaimia ja osa niistä on vahingollisia. 

Kaksi elämässäni mukana ollutta miestä, toinen 60 ja toinen 65 vuotta, kuolivat nyt pääsiäispyhien aikana syynään juuri syöpäkasvaimet. Vaikka tiesin molempien sairauksista, toista jopa tiesin odottaa, koska hän itse kuukausi sitten kertoi, että päivät ovat luetut, mutta silti kuolemanviestit satuttavat. Varsinkin kun kolleet ovat suurinpiirtein samaa ikäluokkaa kuin minä. Pistää ajattelemaan elämäntapoja ja muutenkin omia tekemisiä. Ei täällä olla ikuisesti eikä varsinkaan enää pitkään. Kuolema korjaa, joko pian taikka vuosien päästä. 

Muistosissani aina, Jorma, Koston koulun koulukaveri, saman kylän mies ja sittemmin juoksupiireissä monesti samoissa tapahtumissa ollut. Aina iloinen ja kannustava.

Timo, esimieheni ja huumoripiikillä pistetty mies, loppuun asti huumori tallella. 

Jatketaan me jotka vielä pystymme. Pidetään huolta terveydestämme niin kauan kuin siihen itse voimme vaikuttaa.

Huhtikuu 2021 saakka

Talvi meni. Alkutalven tekemisistä en muista mitään, tarvii tuijottaa Garminin tilastoja. koronan takia en ole liiemmin salilla käynyt vaikka lippu onkin lunastettu koko vuodeksi. Hiihtokärpänen puri helmikuussa, en tiedä miksi. Ei kait tehnyt mieli juosta nastoilla ja teki mieli säästellä koipia, en tiedä.

Joka tapauksessa: 

Marraskuu 174 km juoksua, 25 km hiihtoa ja 4 kertaa kuntosalilla.

Joulukuu 185 km juoksua (20 kertaa) ja 55 km hiihtoa, 4 kertaa kuntosalilla

Tammikuu yksi juoksulenkki, 6 km, ja hiihtoa 45 km. Tammikuu oli oikeinkin lepoa, paitsi lumitöitä piti tehdä paljonkin.

Helmikuu  2 juoksulenkkiä, yhteensä 10,6 km, päälle 307 km hiihtoa

Maaliskuu juoksua 3 kertaa, yhteensä 23 km. Hiihtokilsat sitte 447 km.

Huhtikuun alkuun 4 kertaa ladulla, 122 km takana

Hiihtokilsat talvelle yhteensä 1003 km, mistä nuo kilometrit tuskin påaljoa kasvaa. Aamulla kävin hiihdä ja nyt sataa vettä.

Tilanne 25.10.2020

 Terwan jälkeen olen lepäillyt ja tehnyt muutaman kevyen lenkin lähistöllä. Mieleenpainuvimpana tänään noin 18,5 km ja 2h44min polkusessio lähipoluilla. Laitoin jalkaani uudemmat icebugit. Muistelin, että ne hiersivät kantapäästä joten laitoin compeedit jo ennen lähtöä. Loppumatkasta kuitenkin totesin, että hiertymä tulikin vasemman jalan pottuvarpaan viereisen varpaan päälle. Kengän sauma nirhasi nahkaa niin että sattui. Pakko oli pysähtyä paikkuuhommiin. Muutaman yrityksen jälkeen kaivoin taskusta tyhjän geelipussin jonka työnsin hiertävän sauman kohdalle ja taas mentiin. Kymmenkunta minuuttia siinä meni aikaa säädellessä.

Viimeisen 4 viikon saldo on 101 km, koko vuosi tammikuun alusta yhteensä 2100 km. 

Jatketaan vielä hissuttelua, sa nähä milloin himo juoksuun taas iskee....

Terwa 2020

 Siitä nyt alkaa kohta olla vuosi, kun ilmoittauduin Terwamaratonille. Sattuneesta syystä kisa siirretiin syksylle, 26.9 eli tälle päivälle. Huonoa tässä on se, että viikko sitten juostiin SAUL:n suomen mestaruusmaraton Jyväskylässä. Siis aikuisurheiluliiton SM, joka on ihan oikea SM-kisa. Se kisa menikin ihan mukavasti, sillä seuramme otti sieltä kaksi SM-kultaa joukkuekisassa. Itse olin Pojat 55-vuotiaitten joukkueessa.

Kuluneella viikolla olen pikkuisen pelannut ”entiijä”-peliä tuon Terwan kanssa mutta osallistumisesta olin varmaan sisäisesti päättänyt jo viime sunnuntaina, kun maratonin jälkeinen päivä oli poikkeuksellisen kevyt ja kivuton. Olin joko palautunut kohtuu hyvin tai sitten en ottanut itsestäni kaikkea irti. Ehkä vähän molempia. Joka tapauksessa tänään menin viivalle niinkuin ei mitään... jaloissa ei tuntunut mitään erikoista, joten läksin juoksemaan suunnittelemaani vauhtia. Alussa varovasti muutama kilsa, sitten omaan matkavauhtiin. Muuten onnistui hyvin, mutta pari kertaa piti käydä tienposkessa kastelemassa ennestäänkin märkää nurmikkoa.

Eka puolikkaan väliaika oli oman kellon mukaan jotain 1.55.15 mikä oli pienoinen yllätys, kun luulin menneeni hiukan hitaammin. Vauhti oli kuitenkin suunnitelmien mukainen joten kelpas... Toiselle kierrokselle lähdin juuri ennen puolikkaan starttia. Odottelinkin juostessani milloin kärki painaa ohi ja sehän tapahtuikin sitten Holstinsalmentiellä hiukan ennen Nalli-Sportia. Vähän mulla vauhti karkasi siinä tsemppaillessa, mutta sehän kuuluu kuvioon.

Juoksu jatkui tässä sitten ihan tasapasusti ilman vaikeuksia, ei mitään ongelmia jos ei mitään Flow-tilaakaan ilmennyt. Juoma-asemilla kävelin tapani mukaan aina ja km-vauhti putosi 10-15 sekuntia niitten kohdille sattuneilla kilsoilla.

Saavuttuani Erkkolan sillan alle huomasin miten saman sarjan juoksija paineli ohi. En ollut tietoinen sijoituksestani enkä koko sarjani tilanteesta matkan varrella. Olin kuitenkin katsellut lähtölistoja ennen starttia ja arvelin, että kovin kaukana en ole palkintosijoista. Koivurannan kahvilan kohdalla olevalla juoma-asemalla jäin kanssajuoksijasta noin 50-100 metriä jälkeen. Oma fiilisi oli tuossa vaiheessa hiukan epävarma, kun matkaa oli kuitenkin 39 km takana. Väsytti. En kuitenkaan aikonut antaa periksi vaan päätin kokeilla saisinko miehen vielä kiinni. Huomaamattani saavutinkin häntä melko nopeasti, en tiedä hidastuiko hänen vauhtinsa vai kiihtyikö omani, ehkä molempia. Ajattelin, että loppukirin varaan jos jää niin minä kyllä voitan, vaikka hän olikin huomattavasti kevytrakenteisempi kuin minä. Ainolanpuistoon saapuessamme kuulin takaa askelia. Sieltä saapuikin joku porukka, olisiko ollut viitisen juoksijaa, kaikki puolimaratonia juoksevia. Pakkauduin äkkiä sisäkurviin, kun edelläni menevä meni oikeata reunaa ja ulkokurvia. Kun puolikkaan juoksijat tuli kohdalle niin kiihdytin vauhtia. En tiedä näkikö hän että kiilasin siinä ohi, mutta sinne hän jäi. En uskaltanut juuri vilkuilla taakseni ennenkuin saavuttiin Radissoni jälkeen joen ylittävälle sillalle. Mies oli kaukana joten uskalsin jo toivoa että olen maalissa ainakin ennen häntä. Saavuin Raattin stadionille vauhdikkaasti. Jossakin takasuoralla kuulin kuuluttajan kertovan nimeni ja sitten melkein heti perään takaa lähestyvän kilpakumppanin nimen. En sitä tosin tiennyt, mutta nimi oli jäänyt mieleeni lähtölistoja lukiessani. Pakko oli kiristää vielä vauhtia loppumatkalla. Olin lopulta vain 8 sekuntia kärjessä, kun kaveri oli ollut vielä 400 metriä ennen maalia yli 20 sekunnin päässä. 

Tiukille otti mutta voittaja on se jolla on paras aika. Tyylipisteitä ei jaeta. Voitin siis sarjani ajalla 3.51.20, mikä on reilun minuutin parempi kuin viikkoa aikaisemmin.

Maraton on mukava harrastus, mutta helpolla siinä ei pääse.